Tulipa sitten yllätettyä itseni ja lähdettyä seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi. Valitettavasti tekniikka oli taas minua ihmeellisempi ja kiitos hotmailin yli-innokkaan roskapostisuodattimen jäi vaalikoneeseen vastaamatta. Kerronpa siis mitä olisin vastannut. Ei nyt ihan askartelujuttuihin liittyvää tekstiä siis, mutta ehkäpä tällä saisin jonkun blogini lukijan innostumaan kyseisissä vaaleissa äänestämisestä.

 

Ensimmäisenä vaalikoneessa kysyttiin, että jos saisi johonkin työmuotoon laittaa enemmän rahaa, mikä se olisi. On todella vaikea valita mitään yhtä työmuotoa. Mieleen nousee kaksi annetuista vaihtoehdoista. Sielunhoito olisi ehkä sellainen, mihin toivoisin jokaisen seurakunnan todella panostavan. Omassa seurakunnassa toivoisin lisähuomiota kyllä myös viestinnälle. Kaikkia viestintävälineitä ei tällä hetkellä käytetä kovin  monipuolisesti ja vuorovaikutusmahdollisuuksiin ei ole kovin paljon panostettu. Tapahtumat kyllä löytyvät lehdestä, mutta kynnys kysellä lisätietoja on suuri.

 

Minulle painavin syy kuulua kirkkoon on se, että kirkko vastaa hengellisiin tarpeisiini. Tällä tarkoitan koko Suomen ev.lut. kirkkoa. Kirkon sisällä on mahdollisuus kokea kristittyjen yhteyttä ja rakentua yhdessä. Toisaalta kirkon sisällä toimii esim. sielunhoitajia ja muita, joiden kanssa kesksutelu rakentaa omaa uskoa.

 

Luottamushenkilönä kokisin itselleni tärkeimmiksi asioiksi päästä vaikuttamaan seurakunnan työntekijöiden valintaan, toiminnan ja talouden suunnitteluun sekä työntekijöiden koulutukseen. Kuitenkin seurakunnan työntekijät ovat olemassa seurakunnassa palvelemassa seurakuntalaisia ja haluaisin seurakuntalaisena olla tätä kautta vaikuttamassa siihen, millainen oma seurakuntamme on.

 

Mielestäni hankinnoista päättettäessä reilu kauppa ja eettisyys ovat yksi peruste muiden joukossa. Samoin ilmastoasiat tulisi mielestäni ottaa huomioon aina mahdollisuuksien mukaan.

 

Mielestäni seurakuntien menoja tulisi karsia voimavarojen yhdistämisellä. Kirkon tärkeimmistä tehtävistä (sanasta, sakramenteista ja kristittyjen yhteydestä) ei mielestäni voida tinkiä.

 

Kysymyksessä mitä Raamattu on minulle, ei vaalikoneessa ollut suoraan vastausvaihtoehtoa joka olisi tuntunut omalta. Mielestäni Raamattu kertoo meille Jumalan sanan, mutta sitä ei voi lukea tulkitsematta. Pelkästään vertauskuvalliseksi sanominen taas jotenkin alentaisi Raamatun arvoa. Kuitenkin kyseessä on kristittyjen ylin auktoriteetti.

 

Kantani rekisteröityneisiin parisuhteisiin on vähän ehkä itsellekkin osittain epäselvä. En ajattele homouden olevan synti. En kuitenkaan osaa sanoa onko se synnynnäinen ominaisuus vai kasvetaanko siihen. Kuitenkin jokaisella on mielestäni oikeus rakkauteen ja parisuhteeseen. Valtion lainsäädännöistä kun puhutaa, pitää mielestäni olla ehdottomasti tasa-arvoinen ja kaikille oikeudenmukainen. Jako avioliittoon ja rekisteröityhin parisuhteisiin ei sillä mittapuulla ole kovin oikeudenmukainen. Kuitenkin kun puhutaan nimenomaan KRISTILLISESTÄ avioliitosta, niin asia on eri. Kristittyjen ylin auktoriteetti tulisi olla Raamattu, eikä se mikä tuntuu oikealta omasta mielestä. Raamattu antaa kyllä aika selkeän perusteen sille, että kristillinen avioliitto on nimenomaan miehen ja naisen välinen. Voisin siis hyväksyä sen, että rekisteröityjä parisuhteita siunataan tai niiden puolesta järjestetään rukoushetkiä, mutta mielestäni kirkon ei tulisi vihkiä homoja avioliittoon.

 

Toivon, että ensimmäistä kertaa alennettu ikäraja houkuttelisi nuoria äänestämään ja sitä kautta vaikuttamaan. Olen tällä hetkellä muutenkin tekemässä työtä sen eteen, että nuorten ääntä saataisiin kunnassamme paremmin kuulumaan ja nuoria aktivoitumaan. Seurakunta tekee paljon nuoria koskevaa työtä ja toivon, että nuoret tarttuisivat nyt tilaisuuteen päästä vaikuttamaan tähän työhön äänestämällä seurakuntavaaleissa. Ajattelen myös, että äänestysikärajan laskeminen näissä vaaleissa saattaisi muutenkin edesauttaa nuorten aktivoitumista vaikuttamisessa. Seuraavissa vaaleissa kynnys lähteä äänestämään onkin sitten jo paljon pienempi. Olen iloinen, että seurakuntamme on tuonut yhden ennakkoäänestyspaikan nuorille helposti lähestyttävään paikkaan: koululle.

 

Mielestäni kristillistä uskoa saa ja tuleekin opettaa koulussa ja päiväkodeissa. Kuitenkin kristillisyys on tärkeä osa kulttuuriperintöämme ja sitä kulttuuria, mikä Suomessa vaikuttaa. Uskonnon harjoittaminen on kuitenkin eriasia ja se on mielestäni vanhempien, kummien ja seurakunnan tehtävä.

 

No siinäpä nyt olis vähän jotain ajatuksia. Tarkemmin saa kysellä, vaikka laittamalla sähköpostia. Mutta ennenkaikkea toivon, että mahdollisimman moni käyttäisi nyt mahdollisuutensa vaikuttaa ja kävisi äänestämässä.