Takaisin Helsinkiin saapuessa piti ottaa Joonasta kuvaa huoltoasemalla kun se nyt vaan on niin söpö ;)

On niin paljon helpompaa olla täällä, kun Joona on mukana. Sen kanssa kun ei tekeminen lopu. Ei ehdi jäädä murehtimaan. Sitten kun se on vaan niin ihanan innoissaa asioista. Kuten kuvasta näkyy pillimehu ja kamera on ihan mahtavia juttuja :) Ei voi olla tulematta hyvälle mielelle itse.

Ja tosiaan tänään myös tuo pienempi pikkumies availi vähän silmiään. Ja oli kyllä sitten ihan erinäköinen poika kun oli silmät auki

Hassua kun tulee jotenkin tosi pienistä jutuista itelle hyvä mieli. Mutta oli jotenkin kiva huomata, että Juusolla sattui olemaan tuossa alla lakanana tuo -08 vuoden äitiyspakkauksen pussilakana. Eli ihan samanlainen mikä Joonalla on täällä mukana :D Joona näyttää mulle monesti kotona noita koiria ja kissoja ja kukkia tuosta lakanasta.

Hoitaja ihasteli myös sitten tuota Juuson päällä olevaa sinistä peittoa (näkyy tässä vähän huonosti, mutta tuolla jalkopäässä on tuollanen sininen tilkkupeitto) ja kysyi mistä se on. Se on lahja Kokkolan lastenosastolta. En ehtinyt kysyä, että kuka niitä on sinne tehnyt, mutta sieltä annettiin sellainen Juuson matkaan kun lähti Helsinkiin. Nyt sitten se on tuossa pitämässä pientä lämpimänä.

Mähän en tunnetusti ole mikään kaupunkifani. Sen takia on ihan uskomatonta, että päästiin asumaan tällaseen paikkaann kun tää mäkkitalo. Ikkunasta ei aukea mikään parkkipaikkanäkymä eikä betoniviidakko. Eikä liikennettäkään kuulu. Pihalla kuuluu lehtien havina ja tuuli (niin no läheinen rakennustyömaa...) ja linnunlaulua. Tänne johtaa hiekkatie. Ja kuitenkin tosiaan ollaan alle kilsan päässä Meilahden sairaala-alueesta ja lastenklinikasta. Nyt muuten oikeasti päätty mun McDonaldsien täysboikotti. Voin käydä mäkkärissä jos siellä on menossa McOnnenpäivät ja myydyistä tuotteista lahjotetaan rahaa Ronald McDonald lastentalosäätiölle.

Tässä tämä tänne johtava tie.

Ja tässä sitten tämä meidän "uus koti"