Tuon edellisen kirjoituksen jälkeen yritin mennä nukkumaan, mutta melkein heti soi puhelin. Meinasin saada halvauksen kun tuohon aikaan tulee puhelu tuntemattomasta numerosta. Ajattelin, että nyt on mennyt jotain pieleen...

Kirurgi sieltä soitti ja kertoi, että leikkaus on ohi ja kaikki meni hyvin. 85% leikkaukseen liittyvistä riskeistä on nyt takana päin, eli tässä voi jo pikkasen huokaista helpotuksesta. Vaaranahan on edelleen rytmihäiriöt tai ylimääräiset verenvuodot, mutta ne on kuulemma sellaisia, että niistä yleensä selvitään kyllä. Juusoa lähdettiin siinä siirtämään juuri teholle. 

Puhelun jälkeen hetken aikaa vain tärisin. Sitten tuli itku. Mun pieni rakas on hengissä! <3

Tuossa hetken päästä varmaan soittelen tuonne osastolle ja kyselen, että mihin aikaan mahdollisesti vois päästä kattomaan pientä.