Eräällä tutulla oli facebookissa linkki tällaiseen juttuun:

Päivitys Facebookissa kertoo kirjoittajastaan

 

Pikainen vilkaisu omalle facebook-seinälleni kertoo kyllä armotta: olen perhelässyttäjä. Viimeaikoina kaikki päivitykseni koskevat lähinnä kolmea asiaa

-kotitöitä

-poikaani

-raskautta

(+yksi päivitys joka koskee oksentamista)

 

Yritän kuitenkin uskotella itselleni, että en ole sellainen ärsyttävä perhelässyttäjä joka kirjoittelee sellaisia "ketään ei kiinnosta"-tilapäivityksiä. No joo niin varmaan. Päivitykseni kiinnostavat tasan niitä kavereitani, joilla itsellään on lapsia. No onhan sekin jo jotain.

 

Mutta se varsinainen päivän ärsytys. Nämä kilpailijaäidit. (Miten mä aina harhauduinkin aiheesta aivan sivuraiteille...) Ne on niitä, jotka ovat kommentoimassa joka juttuun aina. Jos kerron lapseni sanoneen ensimmäisen sanansa 1,5 vuotiaana on hänen taaperonsa osannut sanoa sanoja jo yhden vuoden iässä jne. Nämä samat sitten ovat myös niitä, joiden lapset sitten myös sairastavat eniten ja ovat kaikkein vaikeimpia. Tai vastaavasti helpoimpia ja terveimpiä ja no mitä nyt tahansa toinen onkaan omastaan sanonut.

 

On mielestäni ihan normaalia iloita oman lapsensa edistysaskelista. Ja minä ainakin luen mielelläni myös tuttavapiirin perhelässyttäjien tilapäivityksiä siitä, mitä oli neuvolassa vauvalle sanottu tai milloin kaverin taapero ottaa ensiaskeleensa. Mutta kiltit kilpailijaäidit: jättäkää kommentoimatta! Pilaa vaan kaikkien muiden ilon jos pitää joka välissä olla vertailemassa "kun MEIDÄN Pirjo-Petteripä osaskin jo". Ei kiinnosta. Alkaa vain harmittaa, että pitikään itse mennä sanomaan yhtään mitään.