Lähdetään tänään "kotilomalle" eli ajellaan taas Pohjanmaalle...

On vähän ristiriitaiset fiilikset. Kun haluaa tietenkin sinne lähteä Joonan synttäreitä viettämään, mutta sitten kuitenkin haluais olla täällä. Etenkin kun Juusoa ruvetaan varmaan tässä lähipäivinä herättelemään hiljalleen jos kaikki menee hyvin.

Eilen oli kyllä sen täti aurinkoisen takia sellanen olo, että uskaltaako sitä edes lähteä mihinkään. Mutta juttutuokio ihanan hoitajan kanssa palautti taas uskon siihen, että kaikki on ihan hyvin. Juusolla ei ole täällä mitään hätää. Ja jos jotain sattuu niin se sattuu olin mä täällä tai kotona. Enhän MÄ pysty sille mitään tekemään. Enkä mä aio olla koko ajan myöskään sellasessa valmiudessa, että "nyt sattuu kuitenkin jotain ja pitää ehti hyvästelemään". Siinä se vasta pää leviäis! Ja kun sellaseen ei ole mitään syytä edes. Juuson vointi on tällä hetkellä ihan vakaa. Notkahduksia voi tulla tietenkin, mutta ei oo mitään syytä pelätä voinnin romahtamista yhtäkkiä.

Onhan sekin mahdollista, ei kukaan voi luvata mitään. Mutta ihan sama olis sitten ruveta pelkäämään, että tulee ydimpommi tai että Joona juoksee auton alle tms.

Joka hetki ei voi elää pelossa. Viikonloppuna juhlitaan meidän isoa poikaa kun täyttää jo 2 v :)