Kiitos yhteisesti kaikille meitä ajatuksin, rukouksin ja viestein muistaneille! Jäänyt toi vastaaminen vähän vähiin...

 

Kännykän sovellus ei jostain syystä anna kirjottaa tähän blogiin. Se ei jotenkin tunnista tätä teksti-kenttää tekstikentäksi, vaan pitää tätä kuvana. Eli nämä blogi-päivitykset tulee nyt sitten vain aina kun sattuu pääsemään koneelle.

Jotenkin tuntuu, että siitä on iäisyys kun Juuso syntyi. Ei mene tajuntaan, että siitä oikeasti on vasta kolme päivää. Niin paljon asioita ehtinyt tapahtua.

Tämä aamu tosiaan alkoi heräämisellä hotellista. Käytiin aamupalalla ja päätettiin sitten lähteä kävelemään sairaalalle. Ensimmäiselle vierailuajalle ei ehditty, mutta päätettiin käydä kyselemässä kuitenkin vähän tilannetta. Lääkäri oli puhunut, että tänä aamuna päättävät leikkauspäivän jne.

Sairaalalla oli ensimmäistä kertaa jotenkin tosi tylyn oloinen hoitaja. Totes meille vain, että kai me nyt tiedetään ettei ole vierailuaika. Joo no kyllä tiedetään ja tultiin vain tietoja kyselemään... Hakemus mäkkitaloon oli faksattu aamulla ja leikkauspäiväksi oli päätetty maanantai.

Hetken siinä sitten pyöriteltiin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyttiin sitten siihen, että lähdetään Jukan kanssa kotiin käymään. Päätös oli kyllä raskas, mutta Joona tarvitsee meitä täällä nyt enemmän. Juuso on teholla koko ajan sen verran tokkurassa, että nukkuu suurimman osan ajasta.

Käytiin sitten tutustumassa kävellen vähän siihen sairaalan ympäristöön ja syömässäkin käytiin ennenkuin kello viimein alkoi lähestyä päivän toista vierailuaikaa. Niin en muista oonko tänne kirjottanut, että edes vanhemmat ei pääse tuolla teholla käymään lasten luona milloin haluaa. Tuollakin on samassa hoitohuoneessa ainakin se neljä muuta lasta.

Ennen vierailua otimme yhteyttä sosiaalihoitajaan ja ryhdyimme järjestelemään käytännön juttuja. Selvisi sellainen asia, että meillä on mahdollisuus lentää kotiin ilmaiseksi kummipisteillä. Samoin selvisi, että mulle kuuluu ilmainen ruoka, koska pumppaan maitoa. Saimme myös ison nipun lappuja kelaa varten. Huomenna varmaan aloitan noiden täyttelemisen. Saa taas jotain alta pois.

Puoli kahdelta sitten päästiin kattomaan Juusoa. Oli jo paljon terveemmän näköinen kun eilen. Oli se vain tainnut aika rasittava tuo lentomatka olla pikkuiselle. Juuso oli päässyt pois hengityskoneesta ja sain sitten pitää pientä rakasta hetken aikaa sylissä. Huomenna ilmeisesti aloitetaan myös maidon antaminen. Ehkä n. 5ml kerrallaan. Tarkoitus olisi mahdollisimman hyvin vahvistaa pientä kestämään leikkaus mahdollisimman hyvin. Ehdin tänään sitten pumppaamaan maitoa n. 135ml sinne jääkaappiin odottamaan sitä, että päästään sitä Juusolle antamaan. Sillä pääsee siellä alkuun. En tiedä riittääkö tuo kuitenkaan siihen asti, että päästään takas...

Pääsimme juttelemaan myös lääkärin ja leikkaavan kirurgin kanssa. Kirurgi oli sitä mieltä, että Juuson mahdollisuudet selvitä leikkauksesta ovat oikein hyvät. Jos ei oteta huomioon sitä, että sydämen vasen kammio on niin pieni, ettei sitä käytännössä melkeinpä ole, niin se muu osa sydämestä on hyvässä kunnossa. Jotenkin jännä kun jokainen lääkäri aloittaa meidän kanssa keskustelun sillä, että tiedetäänhän me nyt varmasti kuinka vakavasta hommasta on kyse, mutta sitten jotenkin jokainen on aina edellistä hieman positiivisempi. Kirurgi ihmetteli vähän sitä, että sellaista mahdollisuutta edes annetaan, että ei hoidettaisi. Kuitenkin niin hyvät tulokset noissa leikkauksissa Suomessa on.

Oli se sama hoitaja, joka aikaisemmin oli ollut vähän tyly. Mutta nyt se oli todella mukava. Taisi olla vain huono hetki kun tavattiin se ekan kerran. Meille olis ollu paikka mäkkitalossa, mutta ei sitten oikein voitu ottaa sitä vastaan kun oltiin päätetty jo lähteä kotona käymään. Joten huomenna sitten soitellaan, että saadaanko sitä mäkkitalopaikkaa sunnuntaista eteenpäin.

Epämääräisen palloilun jälkeen lähdettiin sitten kohti lento-asemaan ja noustiin Jukan kanssa ensimmäistä kertaa lentokoneeseen. Ihan järkyttävää puuhaa. Tuollainen todella pelottavan näköinen pieni purkki koko kone. Hyi. Takaisin Helsinkiin mennään kyllä sitten omalla autolla. JOS se mäkkitalopaikka saadan niin on meillä kyllä sitten sen verran sitä tavaraakin mukana, että on kivempi omalla autolla mennä.

Joonan itkua tässä illalla kun on kuunnellut, tajuaa kyllä kuinka tämä kotiin tuleminen oli oikea ratkaisu. Silti on ihan järkyttävää kun toinen rakas on siellä niin kaukana. Pakko kuitenkin nyt painella nukkumaan. Pitää käyttää nämä pari päivää siihen, että kerää voimia ja hoitelee käytännön juttuja.